keskiviikko 16. syyskuuta 2015

muhun sattui pitkästä aikaa niin kovaa
että meinasin pakahtua
et sitä tarkoittanut, et todellakaan
olet ihana, kun huolehdit vaikka et edes kunnolla tunne
mutta se satutti, satutti aivan saatanasti vaikka et tarkoittanut
mutta et sinä voinut tietää, et arvatakaan

joskus kirjoitin runon sinulle,
sen jälkeen kun meinasit kadota keskuudestamme
se runo on minulle edelleen tärkeintä, merkityksellisintä,
jota olen koskaan eläessäni kirjoittanut
se oli jotain,
jonka lukiessani kyyneleet syövyttävät purot poskilleni joka ikinen kerta
ne kyyneleet tukehduttavat minut,
koska en osaa olla ajattelematta
sitä kaikkea
sinua
jos sinua ei olisi
olisiko sinun parempi
jos sinua ei olisi
minun ei olisi parempi
jos sinua ei olisi

ilman sinua en olisi tässä, en olisi se ihminen joka olen nyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti