perjantai 18. syyskuuta 2015

joskus mä mietin,
onko missään mitään järkeä
miksi tässä ollaan
minne mennään
miten me jyrätään eteenpäin
tän kaiken keskellä

mua pelottaa niin jumalattomasti
että miten mun pitäis osata olla kaikkea
ihan kaikkea
vaikka ei tarvitsisi ollakkaan
sitä ihan kaikkea
mutta tuntuu, että minun tarvitsee

tuntuu,
että en riitä
en riittänyt eilen, en tänään
enkä tule riittämään huomenna
tai vuoden, vuosikymmenenkään päästä
ja siihen yksi syyllinen
olet sinä
henkilö, jonka olisi tullut rakastaa minua
ja saada minut tuntemaan juuri päinvastoin
mutta sinä halusit tehdä minusta tällaisen
monin tapaa rappioituneen raunion
ja vaikka kuinka yritän uskotella
että minua ei kiinnosta sanasi, tekosi
niin edelleen kuulen joka ikisen sanan korvissani kaikuvan
ja tunnen kehollani joka ikisen tekosi,
joka satutti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti