lauantai 26. joulukuuta 2015

ne sanoo että oon elokuva, jossa kukaan ei kuole
voitko pliis viedä mun murheista puolet
väsähtänyttä ei se oikee väsymys paina
voiko oikeesti olla totta etten vaan jaksa aina

Kuningas Alkoholi vei sut,
vei kokonaan ja lopullisesti
et sä tule sieltä kuopasta nousemaan ilman pulloas enää
vaikka äidin usko siihen on pelottavan vahva
mutta mä en usko,
en oo pitkään aikaan uskonu

joskus kun mietin ''kotia''
ja pimeitä iltoja, tosi pimeitä

mä voin kuulla sun äänen mun päässä
siellä se kaikuu, 
muistan miten ne sanat tipahteli sun huulilta
pätkääkään katumusta tai epäröintiä ei sun äänessä ollu
eikä oo kyllä ollu myöhemminkään

huora, vahinko, saamaton paska, turha

mä voin tuntee mun keholla sun iskut
vasenta ohimoa kivistää, 
tunnen kuinka revit mun tukkaa takaraivosta
ovenkarmi pamahti lantioluuhun,
jonka nahka oli jo valmiiksi paskana viilloista,
mutta se onki ihan toinen tarina

mä en ees osaa sanoa pukea mun vihaa sanoiks
vaikka sä et ansaitsis mun aikaa sekunttiakaan enää,
en osaa lopettaa sun vihaamista
en ainakaan vielä ja vähän tuntuu,
että pala vihaa tulee aina kulkemaan mun mukana


perjantai 4. joulukuuta 2015

Miten voi samaan aikaan tunteakaan näin ristiriitaisia asioita
tunnen olevani niin pieni, pienenpieni tyttö
juoksemassa laitumella kukkaseppele päässä lehmien seassa helma hulmuten
samaan aikaan tunnen tulleeni vanhaksi,
en enää jaksa olla niin sosiaalinen,
en enää oikein jaksa mitään
mielummin jään kotiin pelaamaan, rahmuttamaan kissaa
tai katsomaan telkkaria
kuin että lähtisin ryyppäämään,
enkä ole edes päässyt vielä baaribiletysikään