lauantai 26. joulukuuta 2015

Kuningas Alkoholi vei sut,
vei kokonaan ja lopullisesti
et sä tule sieltä kuopasta nousemaan ilman pulloas enää
vaikka äidin usko siihen on pelottavan vahva
mutta mä en usko,
en oo pitkään aikaan uskonu

joskus kun mietin ''kotia''
ja pimeitä iltoja, tosi pimeitä

mä voin kuulla sun äänen mun päässä
siellä se kaikuu, 
muistan miten ne sanat tipahteli sun huulilta
pätkääkään katumusta tai epäröintiä ei sun äänessä ollu
eikä oo kyllä ollu myöhemminkään

huora, vahinko, saamaton paska, turha

mä voin tuntee mun keholla sun iskut
vasenta ohimoa kivistää, 
tunnen kuinka revit mun tukkaa takaraivosta
ovenkarmi pamahti lantioluuhun,
jonka nahka oli jo valmiiksi paskana viilloista,
mutta se onki ihan toinen tarina

mä en ees osaa sanoa pukea mun vihaa sanoiks
vaikka sä et ansaitsis mun aikaa sekunttiakaan enää,
en osaa lopettaa sun vihaamista
en ainakaan vielä ja vähän tuntuu,
että pala vihaa tulee aina kulkemaan mun mukana


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti