keskiviikko 26. elokuuta 2015

tänään istuin paikallisbussissa kuulokkeet korvissani, Shawn Mendesin tuotanto miellyttää korviani tähän aikaan vuodesta
katselin ikkunasta ja kyttäsin kerrostalojen parvekkeita siltä varalta, että näkisin kissan raapimapuun tai itse raapijan
en nähnyt yhtäkään puuta saati raapijaa

tuntuu uskomattomalta, että kahden vuoden päästä minun tulisi olla alani ammattilainen
minun tulisi osata olla lähihoitaja
en voi käsittää, mihin kaikki aika on mennyt

vain vähän päälle sadan päivän päästä syöksyy täysi-ikäisyyskin kuvioihin
mutta enhän minä osaa olla
vaikka omillani olen asunut jo päälle vuoden
tehnyt omat ruokani, pyykännyt, tiskannut, siivonnut
tuntuu että olen vieläkin se pikkuinen teinitypy,
joka vasta haaveilee omasta alusta, asunnosta, vapaudesta

en osaa oikein nukkua ilman sinua vieressä
heräsin sängystä poikittain makoillen 4:18
ja nukuin katkonaista koiranunta herätyskelloon saakka

kun kävelin pysäkiltä kotiin,
pienet eskarilaiset ja ala-asteelaiset juoksivat ohitseni
päässään keltanokkalippikset ja reput selässä roikkuen
ärsyttää kun perusilmeeni on äkäinen ja luotaantyöntävä,
yksi tyttö taisi vähän säikähtää