sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

sitä luuli vuosia sitten, että on vähän hukassa
että ei tiedä kuka on, mitä haluaa
ketä rakastaa
ja sitten sitä luuli löytävänsä itsensä
voi lapsi kulta, kun sä tietäisit
että siihen voi kulua koko vitun elämä
jos vaan etsii itseään toisista
mä en tiedä edelleenkään kuka mä oon
mitä mä haluan tehdä
luulen ainakin tietäväni ketä rakastan, sentään

mä en tiedä mistään mitään

kaikki on sinänsä ok
mut samalla kaikki paiskoontuu päin naamaa
ja mä vaan sinnittelen ajatellen että joo kyllä tää tästä

''aikuisena'' oleminen on perseestä
ei sillä, että teiniajat ois ollu yhtään sen hauskempaa
ainakaan kotona, ainakaan velloessa omassa surkuudessaan

musta tuntuu että murenen
ja en vittu oo antanu kellekkään lupaa pitkään aikaan
ees yrittää rikkoa mua
ja oon pitäny siitä huolen

haluun heittää kaikki läpi valheenpaljastimen
ei tarviis ajatella koko ajan, mitä muut ajattelee
miks mun pitää muuten ees ajatella koko ajan, mitä ne muut ajattelee?
helvetin hyvä kysymys
osaispa lopettaa tän paskan joskus

torstai 20. huhtikuuta 2017

deep drowning feeling on my chest
it wont let me rest
soon i'll be ''ready'' to nurse others to health
and at the same time i don't even know how to take care of myself
i mean, sometimes i feel just fine
but then i realize i'm sinking deeper all the time


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

bitter, really not in the good way dark humoristic bitch
that is pretty much me right there
just add a hint of red to the hair
put fingers trough an ocean of sharp teeth
and for the final touch add: resting bitch face
that kind, like oh you know,
''if one little gaze could kill''
and oh, don't forget to shuffle to the mix:
over analyzing, hatred, tiredness,
lack of ability shut your mouth when you should

tiistai 30. elokuuta 2016

mikään ei tunnu erikoiselta
mikään ei tunnu miltään

stressaan jopa omasta stressaamisestani

sanotaan aina, että kun on niin iloinen ja pirteä
ei muut huomaa, että sulla on paha olo
mä hämään jopa itseäni, suljen kaiken pieniin laatikoihin jonnekkin aivojen perukoille
jätän ne sinne pölyttymään
ja kiljumaan yksinään

mä kuitenkin tunnen koko ajan,
miten ne hakkaa tietään ulos
paiskoo sitten sillä pakkausjätteellä ympäriltään kaiken paskaksi

ongelmien käsittely?
voiko sitä syödä?

perjantai 8. heinäkuuta 2016

ja niinkuin aina ennenkin
jämähdän kuuntelijan rooliin
joka vitun ikinen kerta

sanon aina ''joo mä tiedän miltä se tuntuu ja mitä tarkoitat''
ja usein, ihan liian usein tiedänkin
mutta se,
että koskaan kukaan ei oikeasti kysy
miks sä tunnet niin
miks sä tiedät mitä mä tarkoitan

mä oon se tukipilari,
joka ei päästä inahdustakaan
ei pienintäkään

monesti mietin, kerään jo itseäni valmiiksi
NYT
mä sanon sen,
sanon,
että mullakin on tiiätkö huono olla

mutta ei
en ikinä saa sitä ulos

vaan tyydyn kuuntelemaan toisten ongelmia
perheestä, elämästä, koulusta, naisista

hyss

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

telkeän inhottavia ajatuksia pieniin laatikoihin
hautaan ne jonnekkin syvälle mielen sopukoihin
se on toiminu helvetin hyvin tähän asti
nyt vaan oon ymmärtäny
että tää ylitsepääsemätön väsymys johtuu niistä laatikoista
se johtuu siitä, että mun voimat kuluu niiden petojen pitelemiseen
ettei ne karkaa sieltä pienista häkeistään


torstai 26. toukokuuta 2016

mä en oo se tyttö, joka karkaa vessaan itkemään
mä en oo se tyttö, joka yhtäkkiä kesken kaiken vihjaa kaveriporukassa jotain itsetuhoista
mä en oo se tyttö, joka laahustaa kouluun näyttäen siltä, ettei oo nukkunu kolmeen vuoteen
mä en oo se tyttö, jota katsomalla sä voit nähdä heti, että sillä on oikeesti hätä
mä en oo se tyttö, jota katsomalla sä voisit edes kuvitella, että sillä on oikeesti hätä

mä oon se tyttö, joka hymyilee joka päivä
mä oon se tyttö, joka heittää läppää ja kaikki nauraa
mä oon se tyttö, joka heittää sulle röökin viimesistään
mä oon se tyttö, joka kuuntelee sun murheita vaikka koko yön
mä oon se tyttö, joka haluaa, että kaikilla on hyvä olla ja ne on onnellisia
mä oon se tyttö, joka ei osaa olla onnellinen

mä en tiiä miten kauan enää jaksan olla se tyttö

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Päätit ettet hävii, ei sulta pääse turvaan En pysty ymmärtämään tätä asiaa
Olit pelottava, äkkipikanen, agressiivinen Ja sunkaa en tuntenu turvallisuutta

Niinku aina koko viikonloppu kännissä Alko perjantaina ja jatku viel ku päästiin kotii sunnuntaina Työttömänä, työllisenä, mökil, asunnossa Aamust asti päissää eikä äijä sammu koskaan Silmissä tyhjä katse, haiset viina löyhkältä Nukut kolmeen asti, sulla on pullo yöpöydällä Se aukee ku sä silmät avaat Kokopäivä jatkuu sitä rataa, väität ettei täs oo mitää pahaa Itkevä lapsi hädäs pyytää, että älä ryyppää enää Kerrot että meissä on vikaa, ku ei ymmärretä Äänes muuttuu agressiiviseks Siirryt lempipuheenaiheesees Miten mun äiti on paska ihminen Ja miten sä halusit hakkaa sen Vielä parempi, miten sä haluisit tappaa sen

Päästii tutustumaan sun rumaan maailmankuvaan Missä kaikki on perseestä ja sua viisaampi ei kukaan Ihannoit väkivaltaa, pidät pyssyjä luonas Neekerit pitäs tappaa, joka akka on vaa tyhmä huora Narsisti, virhees vierität muiden harteisiin Mikään ei oo koskaan sun vika, et pyydä anteeksi

Oisit voinu sanoo anteeks, aloit huutaa ja räyhää Äiti sano muistasit, jos kuuntelisit välillä Ja sillä sekunnilla päätit, että nyt alkaa lätty lätistä Tönäsit sen seinää ja vedit sun nyrkit taakse Hullunkiilto silmissä valmiina musertaa sen Mutta nappasin sun kädestä, katoit mua silmii Painuit ovest ulos ja paiskasit oven kiinni

Konflikteja oot hallinnu voimal ja sulla on puheelahja, pystyt muita manipuloimaan Ja mää oon periny sen kyvyn, joskus teininä sen keksin Joten oon immuuni paskalle, meitsiin se ei tepsi
Vetelet narui kaiken takana Oot oikee verenimijä, kiero kun korkkiruuvi Oot puhunu niin paljon kukkua Et uskot itekki sun omii juttuja
Sää oot aivan omassa psykoosissa Ennemmin, että totuuden joutuisit kohtaa Aivos kehitti teorian vailla yhtää mitää pohjaa

Koska mua sattuu tajuatko, mutta sää et vittu kuuntele Et osannu muutaku vikistä, sanoin älä soita enää ikinä Heitin luurin seinää ja hakkasin rystyset verille Toho mielisairaasee ei mee kyl viesti perille

Pitkästä aikaa, nyt sää et voi huutaa mun päälle miltä se tuntuu hei? Mä en valehtele, totuus tulee lapsen suusta Totuus on se et laiminlöit sun vanhemmuutta Huuda ja soita suuta, mutta se ei mitää muuta Se ei oo mitää uutta, sää pakenet vastuuta Pakenet todellisuutta, meet ottamaan olutta Koska sussa ei oo miestä kohtaamaan totutta Lopulta teoista vastuun joudut säki kantamaa Ja ei, tällä kertaa et selviä väkivallalla Siinäpähän räyhäät ja mesoat vitun sika Ei auta syyttää muita, tää on pelkästään sinun vika Myönnä totuus vaikka eihän se tunnu kivalta Känninveto oli sulle perheen etusijalla Väität rakastavas meitä ja äiti oli kaikkeen syypää Vaik perhettä tärkeämpää sulle oli ryyppää Tiedät sen vitun hiiri, sen takia sisältä palat Mitä sä sille mahat, teot puhuu enemmä ku sanat Tekis mieli murskaa naamas, katkoo kädet ja jalat Sua pitäs kuristaa nii kaua, et muutut siniseks Haluun kattoo sua silmii ja nähä ku tajuut Miltä tuntuu se pelko mitä oot meille aiheuttanu Mut oon sua enemmä mies, emmä tarvii väkivaltaa Tää totuuden kipu tuntuu sulle viel pahemmalta
Oikeesti kovat jätkät, ne huolehtii perheestä Kova jätkä myöskin pystyy myöntää omat erheensä Kova jätkä ei pelkää menettää egoaan Kova jätkä kattoo peilii ja ottaa vastuun teoistaan Mutta susta vaan ei oo siihen Kato peiliin siellä et nää miestä vaan hiiren Joka on loukussa itsesääliin koukussa Uhmaikänen vauva, jolla on paskat housussa Kädet kiinni tuttipullossa, narsistinen kakara Vakava vika sun omatunnossa En oo sulle tilivelvollinen koita snaijata Kukaan meistä ei aijo olla sun vaipanvaihtaja Keskity vaan vetämään ja itteäs pettämään Mutta se ei oo tapa jolla pääset takas mun elämään Sä joudut muuttamaan tapas ja pyytämään anteeksi Tai sitten voit olla yksin ja ryypätä kanteesi

Mä vaan mietin että pieksisin sut jos en ois näin pieni Mutta mitenköhä nytte kävis, mutta emmä haluu sitä enää Äiti vannotti että en saa sitä tehä Ja mä kunnioitan sitä mutten kunnioita sua

- Gettomasa

perjantai 8. huhtikuuta 2016

mä en muista hetkeä,
millon viimeks viha mun sisällä olis leimahtanu yhtä kovaa
kuin tänään,
kun näin sut ja sun omahyväisen,
vittumaisen virneen siinä bussipysäkillä
vilkuilut, sen kun hymyilit sitä vittumaista naamaa tupakanpolttosikin takaa

haluaisin repiä sut kappaleiks
saada sut tajuamaan
että sä hajotit mut,
tiesit mun jo valmiiks olevan paskana,
mutta vittuillaksesi sitten kai päätit vaan murskata mut

sä et ymmärtäny sillon, etkä näköjään vieläkään,
että sä oot syy miks pelkään ihmissuhteita niin paljon,
että sä oot se, joka repi mut kappaleiks,
että sä oot se, minkä takia en osaa luottaa

ja mikään ei saa mua vihaamaan sua enemmän kuin se,
että yhä mä nään susta unia,
että yhä mä olisin melkein valmis käpertymään sun manipuloivaan syliin,
että yhä mä voisin ehkä antaa anteeksi
mä kuuntelen
mä kuuntelen aina jos sulla on paha mieli,
jos sulla on hätä
kuuntelen ilon, riemun
kuuntelen kaiken, kyseenalaistamatta
neuvoen jos voin, ratkaisuakin tarjoten
kuuntelen, enkä koskaan tuomitse

jaksan kuunnella vaikka maailman loppuun asti
(vaikka joskus en oikeasti jaksaisi)
lohduttaa, puhua järkeä tai vaan olla hiljaa,
jos niin vaaditaan

joskus mietin, osaisimpa kuunnella itseäni
kun kukaan muu ei kuule
haluaisin kertoa
mutta uskallus pettää,
jos uskaltaisin, ei kuulija jaksa keskittyä
tai ei vain ymmärrä, että nyt tosissaan tarvitsisin tätä

osaisimpa puhua, nykäistä hihasta yhtä hyvin kuin osaan kuunnella
hukun muiden suruun, iloon, tunteisiin, kuuntelemiseen

kuultaisiimpa minuakin joskus

mutta niin kai se on,
kuulijan rooliin olen päätynyt ja sitä tulen olemaan
kun en osaa omaa suutani avata puhuakseni itsestäni

mutta niin,
miksipä sitä turhasta jauhamaan

kuultaisiimpa minuakin joskus

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Oon huono lähtijä
en tiiä mikä siinä lähtemisessä on edelleen
Ennen se lähtö takaisin kotiin tarkoitti palaamista kolmannen maailmansodan keskelle,
siksi se tuntui kuvottavalta ja puukolta sydämmessä
Nykyään palaaminen tarkoittaa sitä,
että pääsen kahden lempimieheni luo - poikakaverini ja nöpönenäisen karvakorvakatin
Silti bussimatka tekee pahaa,
kaipa tuon menneisyyden takia
Vihaan lähtemistä, oon siinä niin huono, se tuntuu paskalta
en osaa olla aloillaan,
haluaisin hypätä siitä perkeleen bussista ja liftata takaisin,
kipittää toisen ovelle ja todeta:
I'm back bitch, et sä noin helpolla musta oikeesti pääse
ja sitten käpertyä kissojen viereen nauramaan hysteerisesti idiooteille pelivideoille

torstai 21. tammikuuta 2016

You got so much to prove
Hopin they approve
The only thing that's true is all you ever do is do
You're movin shoe to shoe
But you're not goin
You stop growin
The moment that you stay at the top
The only way is to drop
Free fallin down the stairs that you climbed up, lined up to freely mount the air
But you dare not air drop
Tied up like a hair knot
Hikin down without a chance of steppin on a fair rock
And so you stand still in a standstill
Hands still building castles on a sand hill
Man chill is what your friends say
But you're not hearin what little men say anyway

Keep on goin and taste the stars
Keep on growin and raise the bar
You're livin life for the A's down to the Z's
After the hill you gotta mountain to seize

You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are
You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are

Who can tell
Your livin is an organized hell
The mansion of your mind just an oversized cell
The pressure
Everythin is done to a measure
In the sea of competition sunk like a treasure
Like a feather fallin slow
Spiraling to the floor
Strung up like a broken violin to your course
Opportunity is knockin at your door
But you never left a welcome mat (it doesn't matter anymore)
Or anyhow but you're too late to turn back
Fate pushin you into the wall like a thumbtack
Aint no comebacks in this game of life
Roll the dice again
Roll it once, never twice

Keep on goin and taste the stars
Keep on growin and raise the bar
You're livin life for the A's down to the Z's
After one drop you gotta fountain to seize

You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are
You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are

You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are
You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are

(Want a break from the world but the world wanna break you
The weight makes your back bone curl up and make you)

You are an overachiever
Do what it takes till it takes everything you are


- Epik High

lauantai 26. joulukuuta 2015

ne sanoo että oon elokuva, jossa kukaan ei kuole
voitko pliis viedä mun murheista puolet
väsähtänyttä ei se oikee väsymys paina
voiko oikeesti olla totta etten vaan jaksa aina

Kuningas Alkoholi vei sut,
vei kokonaan ja lopullisesti
et sä tule sieltä kuopasta nousemaan ilman pulloas enää
vaikka äidin usko siihen on pelottavan vahva
mutta mä en usko,
en oo pitkään aikaan uskonu

joskus kun mietin ''kotia''
ja pimeitä iltoja, tosi pimeitä

mä voin kuulla sun äänen mun päässä
siellä se kaikuu, 
muistan miten ne sanat tipahteli sun huulilta
pätkääkään katumusta tai epäröintiä ei sun äänessä ollu
eikä oo kyllä ollu myöhemminkään

huora, vahinko, saamaton paska, turha

mä voin tuntee mun keholla sun iskut
vasenta ohimoa kivistää, 
tunnen kuinka revit mun tukkaa takaraivosta
ovenkarmi pamahti lantioluuhun,
jonka nahka oli jo valmiiksi paskana viilloista,
mutta se onki ihan toinen tarina

mä en ees osaa sanoa pukea mun vihaa sanoiks
vaikka sä et ansaitsis mun aikaa sekunttiakaan enää,
en osaa lopettaa sun vihaamista
en ainakaan vielä ja vähän tuntuu,
että pala vihaa tulee aina kulkemaan mun mukana


perjantai 4. joulukuuta 2015

Miten voi samaan aikaan tunteakaan näin ristiriitaisia asioita
tunnen olevani niin pieni, pienenpieni tyttö
juoksemassa laitumella kukkaseppele päässä lehmien seassa helma hulmuten
samaan aikaan tunnen tulleeni vanhaksi,
en enää jaksa olla niin sosiaalinen,
en enää oikein jaksa mitään
mielummin jään kotiin pelaamaan, rahmuttamaan kissaa
tai katsomaan telkkaria
kuin että lähtisin ryyppäämään,
enkä ole edes päässyt vielä baaribiletysikään

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kaikessa tavanomaisuudessasi,
yksinkertaisuudessasi
olet varmaan viehättävintä mitä olen koskaan nähnyt
Et varmaan itse edes ymmärrä tai huomaa,
kuinka kaunis olet
Et ole viehkeän hento, enemmänkin vähän kömpelöhkö
Kyntesi on purtu loppuun asti
ja silmälasisi tuovat mieleeni ukkivainaani rillit
Mutta se lempeä katse, jolla silmäilet muita,
haukotuksesi,
hymysi kun heität sarkastista, paskaa läppää

Neuvot ja ohjeet viuhuvat korvista sisään ja ulos,
koska olen niin keskittynyt vilkuilemaan sinun eleitäsi,
jokaista pientä liikettä
kuitenkin niin vaivihkaa, ettet huomaisi

Olen varmaan tulossa hulluksi
tai olen vain naivi ja hölmö,
kun minusta tuntuu,
että välillä seuraisit katseellasi minun liikkeitäni
samalla tavalla kuin minä sinun

Haluaisin pörröttää pellavahiuksiasi
ja painaa pääni olkaasi vasten
Muut varmaan näkevät sinut hieman rosoisena,
poikamaisena kovanaamana, rääväsuuna,
joka vaan polttaa tupakkaa
Mutta minä näen sinussa niin paljon,
jokaisessa pienessä liikkeessä
Jokaisessa loikassa, punnerruksessa,
turhaantuneessa tuhahduksessa
Jokaisessa pienessä katseessa,
keskittyneessä silmien siristyksessä,
heleässä, yskähtelyyn katkeavassa naurussa
Näen lempeän naisen,
sellaisen ihmisen,
jonka haluaisin tuntea läpikotaisin
aina niistä kamalimmista puolista ihanimpiin

Vaikka katsoisitkin minua samoin kuin minä sinua,
Tiedän, etten koskaan tätä kaikkea voi sinulle kertoa
Tiedän, etten koskaan voi pörröttää hiuksiasi
tai painaa päätäni olkaasi vasten,
vaikka kuinka haluaisinkin.



perjantai 23. lokakuuta 2015

kaks viikkoa oon tehny rutiineja, juossu kuin päätön kana
mennyt, tullut, mennyt taas ja kipitellyt ja mennyt
en ajatellut ollenkaan, pakolla vaan sillon ihan synkimpinä hetkinä

ihmettelin, kun uni ei tule vaikka oon niin helvetin uupunut
en ees muista millon olisin ollu näin väsyny,
kaikilla mahdollisilla tavoilla millä voi olla

ja no - miten voisin nukkua, kun päässä on niin järkyttävä myrsky
ettei missään ole mitään järkeä, ei yhtään järkeä
mun päässä vyöryy sellanen sotatanner, että en tiedä miten kauan jaksan
juosta juosta juosta
juosta juosta
ja
juosta
kuin päätön kana
en jaksais
mutta en halua uuvahtaa,
ei mulla oo lupaa uuvahtaa

torstai 15. lokakuuta 2015

rakkaus on sitä
kun annat toisen syödä viimeisen suklaapalan

rakkaus on sitä
kun aamulla kouluun lähtiessä, et raaski edes suukottaa toista poskelle, koska toinen nukkuu niin autuaasti
vaan varovasti peittelet ja ovesta ulos lähtiessä hymähdät
vaikka vituttaa lähteä bussipysäkille kylmään seisomaan kello 7.22

rakkaus on sitä
kun makaat toisen vieressä sängyssä, kun toinen katselee jo maisemia unten mailla
ja toinen säpsähtää hereille, ensin pelonsekaisin ilmein tuijottaa ympäristöään ja sinua
mutta sitten huomatessaan kuka siinä toljottaa takaisin, vaihtuu ilme levolliseen hymyyn
ja toinen vaipuu kuin salaman iskusta takaisin uneen tietäessään olevansa turvassa

rakkaus on sitä
kun pysyt toisen vierellä, vaikka toinen on rikkonut sen kaikista pyhimmän lupauksen - ettei koskaan satuta sinua niin, kuin ne kaikki edelliset satuttivat

olen rakkaudesta sokea
en ymmärrä sanoja, en ymmärrä mitä pitäisi tuntea
sinä satutit niin saatanasti
mutta ei se vienyt rakkautta pois
en vain osaa käsitellä tätä kaikkea
tunnen oloni vaan paskaksi
olin paska tyttöystävä, kun et uskaltanut puhua minulle
ja menit kännipäissäsi tekemään sen mitä teit
mistä en halua puhua
mitä en halua ajatella





perjantai 18. syyskuuta 2015

joskus mä mietin,
onko missään mitään järkeä
miksi tässä ollaan
minne mennään
miten me jyrätään eteenpäin
tän kaiken keskellä

mua pelottaa niin jumalattomasti
että miten mun pitäis osata olla kaikkea
ihan kaikkea
vaikka ei tarvitsisi ollakkaan
sitä ihan kaikkea
mutta tuntuu, että minun tarvitsee

tuntuu,
että en riitä
en riittänyt eilen, en tänään
enkä tule riittämään huomenna
tai vuoden, vuosikymmenenkään päästä
ja siihen yksi syyllinen
olet sinä
henkilö, jonka olisi tullut rakastaa minua
ja saada minut tuntemaan juuri päinvastoin
mutta sinä halusit tehdä minusta tällaisen
monin tapaa rappioituneen raunion
ja vaikka kuinka yritän uskotella
että minua ei kiinnosta sanasi, tekosi
niin edelleen kuulen joka ikisen sanan korvissani kaikuvan
ja tunnen kehollani joka ikisen tekosi,
joka satutti

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

muhun sattui pitkästä aikaa niin kovaa
että meinasin pakahtua
et sitä tarkoittanut, et todellakaan
olet ihana, kun huolehdit vaikka et edes kunnolla tunne
mutta se satutti, satutti aivan saatanasti vaikka et tarkoittanut
mutta et sinä voinut tietää, et arvatakaan

joskus kirjoitin runon sinulle,
sen jälkeen kun meinasit kadota keskuudestamme
se runo on minulle edelleen tärkeintä, merkityksellisintä,
jota olen koskaan eläessäni kirjoittanut
se oli jotain,
jonka lukiessani kyyneleet syövyttävät purot poskilleni joka ikinen kerta
ne kyyneleet tukehduttavat minut,
koska en osaa olla ajattelematta
sitä kaikkea
sinua
jos sinua ei olisi
olisiko sinun parempi
jos sinua ei olisi
minun ei olisi parempi
jos sinua ei olisi

ilman sinua en olisi tässä, en olisi se ihminen joka olen nyt

tiistai 1. syyskuuta 2015

satoi ja paistoi, sitten taas vaihteeksi satoi
keltaisia lehtiä asfaltilla
missä kesä, milloin se jo kerkesi livahtaa käsistä, halauksista
nyt on tulossa sateinen ja piiskaava syksy
kylmä ja kolea talvi
joka ihmee voimia päivä päivältä
en halua vielä nyt siihen, että kun heräät on pimeää
ja kun viimein pääset kotiin opinahjosta on jo pimeää
vihaan pimeää

keskiviikko 26. elokuuta 2015

tänään istuin paikallisbussissa kuulokkeet korvissani, Shawn Mendesin tuotanto miellyttää korviani tähän aikaan vuodesta
katselin ikkunasta ja kyttäsin kerrostalojen parvekkeita siltä varalta, että näkisin kissan raapimapuun tai itse raapijan
en nähnyt yhtäkään puuta saati raapijaa

tuntuu uskomattomalta, että kahden vuoden päästä minun tulisi olla alani ammattilainen
minun tulisi osata olla lähihoitaja
en voi käsittää, mihin kaikki aika on mennyt

vain vähän päälle sadan päivän päästä syöksyy täysi-ikäisyyskin kuvioihin
mutta enhän minä osaa olla
vaikka omillani olen asunut jo päälle vuoden
tehnyt omat ruokani, pyykännyt, tiskannut, siivonnut
tuntuu että olen vieläkin se pikkuinen teinitypy,
joka vasta haaveilee omasta alusta, asunnosta, vapaudesta

en osaa oikein nukkua ilman sinua vieressä
heräsin sängystä poikittain makoillen 4:18
ja nukuin katkonaista koiranunta herätyskelloon saakka

kun kävelin pysäkiltä kotiin,
pienet eskarilaiset ja ala-asteelaiset juoksivat ohitseni
päässään keltanokkalippikset ja reput selässä roikkuen
ärsyttää kun perusilmeeni on äkäinen ja luotaantyöntävä,
yksi tyttö taisi vähän säikähtää