ajatuksetonta

sä oot niin tunteeton
(olevinaan) kova luu
ja siitä aina sulle vitsailenkin
mut nään että sen kovettaman kuoren alla
oot herkkä ja hento
sun hymy saa mun kropan vavahtelemaan
ja ne saatanan rytmihäiriöt, kun katot mua silmiin
mietin millaista se ois,
kun makaisin sun vieressä
ja silittäisin sun hiuksia kun sä nukut
sun ilme ois levollinen, rento
ja sä voisit herätä siihen
miten mä hymyilisin samalla
kun kieputtaisin sun hiuksia mun sormen ympärille
sä hymyilisit lopulta hennosti havahtuessas
ja puristaisit mut tiukasti syliin