sunnuntai 28. lokakuuta 2018


yllättäen tipun taas korkeelta ja kovaa
kun herään todellisuuteen
siihen että miten eri tilanteissa elämää me kai ollaan
voisko siitä muka tulla mitään
niin ja en mä varmaan näytä sun silmiin edes vaihtoehdolta
tuntuu että oon niin jumissa
tutussa ja turvallisessa
haluun rimpuilla irti ja juosta
kokea, kokeilla
ja samaan aikaan olla vaan tässä,
rauhassa
en helvetti jaksais enää edes ajatella
repeen kohta kahtia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti