ajatuksetonta

mä oon kyllä sinut itseni kanssa
tiedän että rakkaus on ok
kohdistuessaan ihan vaan siihen ihmiseen
joka sut tekee onnelliseks

nää viis vuotta ollaan kasvettu vieretysten
menty kirjaimellisesti läpi harmaiden kivien
mut välillä tuntuu että välitän ja rakastan
mut en enää sitten kuitenkaan
niin vahvasti siis
mitä ennen
vaikka tottakai kaikesta tulee arkea
ja rakkaus muuttaa muotoaan
mutta entä jos en tunne olevani enää sinut itseni kanssa
kun oon sun kanssa
vaan löydän toisista ihmisistä kipinöitä
ehkä kai sellaisia roihuvia,
niinkuin meilläkin oli alkuun
ja on toisinaan edelleen
mutta ne kipinät tiettyjen ihmiset kanssa houkuttaa aika hitosti
ja sekös vasta ahdistaa
kun en halua sulle mitään pahaa
enkä kiellä ettetkö vois olla just se
jonka kanssa haluan olla loppuun asti
eikä sekään ois eikä ookkaan reilua
et mä lähtisin kokeilemaan onneeni
samalla kun sä odottasit mua
niin itsekkäästi ajattelen
että voi kun sä antaisit mun tehdä niin