ajatuksetonta

nyt kun mulla on oma koti ja elämä
ihmiset ympärillä hokee
sure rauhassa, oo rikki kun sulla on oikeus
mä en oikein jaksa itkee tai murehtia
vaikka tuntuu siltä, että niin kai pitäis

mä käsittelin tän jo kauan sitten
pyöritin asiat niin monta kertaa mun päässä
ympäri, väärin ja nurinkin päin
että ei muhun satu
ei oikeestaan yhtään enää

enemmän koski velloo siinä välitilassa
ja kattoo kun sulla oli paha olla
ja niin, oli mullakin kyllä sillon
mut en mä enää edes mieti sua,
ehkä joskus harvoin
tuntuu aika nopeelta
toiset mun ympärillä ei ehkä oikein ymmärrä
enkä mäkään täysin
mut minkäs mä sille voin
mulla on oikeus olla onnellinen