sitä luuli vuosia sitten, että on vähän hukassa
että ei tiedä kuka on, mitä haluaa
ketä rakastaa
ja sitten sitä luuli löytävänsä itsensä
voi lapsi kulta, kun sä tietäisit
että siihen voi kulua koko vitun elämä
jos vaan etsii itseään toisista
mä en tiedä edelleenkään kuka mä oon
mitä mä haluan tehdä
luulen ainakin tietäväni ketä rakastan, sentään
mä en tiedä mistään mitään
kaikki on sinänsä ok
mut samalla kaikki paiskoontuu päin naamaa
ja mä vaan sinnittelen ajatellen että joo kyllä tää tästä
''aikuisena'' oleminen on perseestä
ei sillä, että teiniajat ois ollu yhtään sen hauskempaa
ainakaan kotona, ainakaan velloessa omassa surkuudessaan
musta tuntuu että murenen
ja en vittu oo antanu kellekkään lupaa pitkään aikaan
ees yrittää rikkoa mua
ja oon pitäny siitä huolen
haluun heittää kaikki läpi valheenpaljastimen
ei tarviis ajatella koko ajan, mitä muut ajattelee
miks mun pitää muuten ees ajatella koko ajan, mitä ne muut ajattelee?
helvetin hyvä kysymys
osaispa lopettaa tän paskan joskus
