sen tajuaa vasta siinä hetkessä
miten kauan siitä on ollutkaan
aidosta, vilpittömästä onnellisuuden tunteesta
vaikka en mä viimeaikoina oo ollu niin onnetonkaan
etten enää osais olla ollenkaan
muistan kyllä liiankin hyvin
miltä se pohjamuta maistuu ja tuntuu
miten se tukehduttaa
mutta nyt kun istun tässä
parvekkeella, kuuntelen lintuja
ja kaupungin hiljaista, lauantaipäivän huminaa
aurinko lämmittää syvältä sisältä asti
en voi muuta kun hymyillä
elämä tuntuu just nyt helvetin hyvältä

pelko sun menettämisestä
tuntu nyrkin iskulta suoraan keuhkoon
mua pelottaa aivan helvetisti
että mä tunnen sua kohtaan näin
vahvasti
koska se tekee musta haavoittuvaisen
ja mä en haluu olla
en haluu antaa itelleni lupaa olla
mä en ehkä pysty siihen
jos sä päätät vaan lähtee menemään