mä varmaan sekoon
susta
sun kosketuksesta,
sun kyljen kaaresta
kun oon sun kanssa
unohdan välillä miten hengittää

sun kanssa mä tunnen eläväni
ihan oudolla, uudella tavalla
en osaa nukkua,
en osaa keskittyä
vaikka siitä ois vasta pari minuuttia,
kun lähdit
joka ikinen solu mun kropassa huutaa sun iholle

anteeks
oon jo kyllä seonnu
ja sekoon joka ikinen kerta enemmän
kun katot mua silmiin
ja mä mietin
että miten tää on ees mahdollista
että sä oot siinä

nyt kun mulla on oma koti ja elämä
ihmiset ympärillä hokee
sure rauhassa, oo rikki kun sulla on oikeus
mä en oikein jaksa itkee tai murehtia
vaikka tuntuu siltä, että niin kai pitäis

mä käsittelin tän jo kauan sitten
pyöritin asiat niin monta kertaa mun päässä
ympäri, väärin ja nurinkin päin
että ei muhun satu
ei oikeestaan yhtään enää

enemmän koski velloo siinä välitilassa
ja kattoo kun sulla oli paha olla
ja niin, oli mullakin kyllä sillon
mut en mä enää edes mieti sua,
ehkä joskus harvoin
tuntuu aika nopeelta
toiset mun ympärillä ei ehkä oikein ymmärrä
enkä mäkään täysin
mut minkäs mä sille voin
mulla on oikeus olla onnellinen