kuinka paljon voi pieneen ihmiseen mahtua

ahdistusta, levottomuutta ja jossittelua

parempi oisinko silloin

jos osaisin kertoa missä miten ja milloin

veisitkö minusta pois kaiken sen

mitä ymmärrä en

yllättäen tipun taas korkeelta ja kovaa
kun herään todellisuuteen
siihen että miten eri tilanteissa elämää me kai ollaan
voisko siitä muka tulla mitään
niin ja en mä varmaan näytä sun silmiin edes vaihtoehdolta
tuntuu että oon niin jumissa
tutussa ja turvallisessa
haluun rimpuilla irti ja juosta
kokea, kokeilla
ja samaan aikaan olla vaan tässä,
rauhassa
en helvetti jaksais enää edes ajatella
repeen kohta kahtia

sä oot niin tunteeton
(olevinaan) kova luu
ja siitä aina sulle vitsailenkin
mut nään että sen kovettaman kuoren alla
oot herkkä ja hento
sun hymy saa mun kropan vavahtelemaan
ja ne saatanan rytmihäiriöt, kun katot mua silmiin
mietin millaista se ois,
kun makaisin sun vieressä
ja silittäisin sun hiuksia kun sä nukut
sun ilme ois levollinen, rento
ja sä voisit herätä siihen
miten mä hymyilisin samalla
kun kieputtaisin sun hiuksia mun sormen ympärille
sä hymyilisit lopulta hennosti havahtuessas
ja puristaisit mut tiukasti syliin

mä oon kyllä sinut itseni kanssa
tiedän että rakkaus on ok
kohdistuessaan ihan vaan siihen ihmiseen
joka sut tekee onnelliseks

nää viis vuotta ollaan kasvettu vieretysten
menty kirjaimellisesti läpi harmaiden kivien
mut välillä tuntuu että välitän ja rakastan
mut en enää sitten kuitenkaan
niin vahvasti siis
mitä ennen
vaikka tottakai kaikesta tulee arkea
ja rakkaus muuttaa muotoaan
mutta entä jos en tunne olevani enää sinut itseni kanssa
kun oon sun kanssa
vaan löydän toisista ihmisistä kipinöitä
ehkä kai sellaisia roihuvia,
niinkuin meilläkin oli alkuun
ja on toisinaan edelleen
mutta ne kipinät tiettyjen ihmiset kanssa houkuttaa aika hitosti
ja sekös vasta ahdistaa
kun en halua sulle mitään pahaa
enkä kiellä ettetkö vois olla just se
jonka kanssa haluan olla loppuun asti
eikä sekään ois eikä ookkaan reilua
et mä lähtisin kokeilemaan onneeni
samalla kun sä odottasit mua
niin itsekkäästi ajattelen
että voi kun sä antaisit mun tehdä niin